Neulekahvila on yhden ihmisen unelmien summa, joka sellaisenaan on varsin tuore. Olen lähes koko ikäni haaveillut saavani tehdä töitä käsitöiden parissa ja eräänä kevättalvisena päivänä ajatus Neulekahvilasta vain putkahti esille. Koska olin juuri lopettamassa määräaikaista työsuhdetta, aloin ottaa selvää mahdollisuuksistani ryhtyä kahvilayrittäjäksi. Kun ensimmäinen askel oli otettu, eteenpäin oli helpompi mennä.
Neulekahvila on kahvila niille, joille käsityöt ovat harrastus ja elämäntapa. Neulekahvilaan saat tulla kaikessa rauhassa neulomaan/kutomaan/tikkaamaan ja virkkaamaan kahvi- tee- tai vaikkapa mehukupposen äärellä. Jos käsityöhommat ei luonnistu, niin ei hätää - meille olet tervetullut myös lukemaan, piirtämään, kirjoittamaan, tapaamaan ystäviä ja ihan vaan herkuttelemaan. Ja jos tuntuu siltä, että puikot ei pysy kadessä omin avuin millään, mutta halua oppia olis, niin kyllä me järjestetään kurssejakin. Ja voi ihan sen kahvittelun lomassakin tulla nykäisemään hihasta ja kysyä neuvoja. Apua saa aina. Neulekahvila on siis hyvän olon, rennon fiiliksen ja kivan tekemisen paikka! Sinun tehtäväsi on viihtyä meillä, meidän tehtävämme on luoda parhaat mahdolliset puitteet viihtymiseen.
Kuka minä olen?
Olen alle kolmekymppinen vaimo ja kolmen lapsen äiti Pirkanmaan maaseudulta. Alunperin olen kotoisin Keski-Pohjanmaalta, mutta muuttanut Tampereelle jo alle kaksikymppisenä. Tänne peltojen keskelle maalle asetuimme keväällä 2015. Olen ammatiltani eläintenhoitaja ja aina haaveillut maalaiselämästä, johon kuuluu ne perinteiset punaiset tuvat ja osittainen omavaraisuus.
Käsitöitä olen harrastanut niin kauan kun muistan. Neulomaan minut opetti mummuni Maija, kun olin viisivuotias. Mummun kahdella sukkapuikolla ja vaaleanpunaisella langalla tein barbielle villatakin, josta tuli oikein käyttökelpoinen (jälkeenpäin ajatellen mummu tosin teki siitä varmaan suurimman osan). Mummu opetti minua tekemään myös elämäni ensimmäiset, punaiset villasukat. Myös toinen mummoni tekee paljon käsitöitä ja muistan lapsuudesta, kuinka hänellä oli aina joku ihana värikäs neule kesken. Mummo tekee edelleen upeita jämälankasukkia ja kirjoneulelapasia ja sieltä olenkin varmaan saanut kipinän kirjoneule- ja jämälankatöihin.
Lapsuuden opettelujen jälkeen innostus käsitöihin on vain kasvanut kasvamistaan ja olen jatkanut käsityöharrastusta innokkaasti tähän päivään saakka. Välillä olen myynytkin käsitöitäni, mutta suurin osa aikuisiällä tehdyistä töistä on mennyt omien lasteni käyttöön. Omat villasukkani ja lapaset saan edelleen minua opettaneilta mummulta ja mummolta, koska tässä tapauksessa suutari on se, jolla ei ole kenkiä.
Nyt haluan viedä tämän rakkaan harrastukseni taas askeleen eteenpäin ja siksi Neulekahvilaa ollaan nyt perustamassa. Olen tosi innoissani tästä ja toivotan teidät kaikki muutkin lämpimästi tervetulleiksi mukaan! Tullaan tutuiksi, neulotaan paljon yhdessä ja tehdään Tampereelle maailman paras Neulekahvila!
<3: Anna
Neulekahvila on kahvila niille, joille käsityöt ovat harrastus ja elämäntapa. Neulekahvilaan saat tulla kaikessa rauhassa neulomaan/kutomaan/tikkaamaan ja virkkaamaan kahvi- tee- tai vaikkapa mehukupposen äärellä. Jos käsityöhommat ei luonnistu, niin ei hätää - meille olet tervetullut myös lukemaan, piirtämään, kirjoittamaan, tapaamaan ystäviä ja ihan vaan herkuttelemaan. Ja jos tuntuu siltä, että puikot ei pysy kadessä omin avuin millään, mutta halua oppia olis, niin kyllä me järjestetään kurssejakin. Ja voi ihan sen kahvittelun lomassakin tulla nykäisemään hihasta ja kysyä neuvoja. Apua saa aina. Neulekahvila on siis hyvän olon, rennon fiiliksen ja kivan tekemisen paikka! Sinun tehtäväsi on viihtyä meillä, meidän tehtävämme on luoda parhaat mahdolliset puitteet viihtymiseen.
Kuka minä olen?
Olen alle kolmekymppinen vaimo ja kolmen lapsen äiti Pirkanmaan maaseudulta. Alunperin olen kotoisin Keski-Pohjanmaalta, mutta muuttanut Tampereelle jo alle kaksikymppisenä. Tänne peltojen keskelle maalle asetuimme keväällä 2015. Olen ammatiltani eläintenhoitaja ja aina haaveillut maalaiselämästä, johon kuuluu ne perinteiset punaiset tuvat ja osittainen omavaraisuus.
Käsitöitä olen harrastanut niin kauan kun muistan. Neulomaan minut opetti mummuni Maija, kun olin viisivuotias. Mummun kahdella sukkapuikolla ja vaaleanpunaisella langalla tein barbielle villatakin, josta tuli oikein käyttökelpoinen (jälkeenpäin ajatellen mummu tosin teki siitä varmaan suurimman osan). Mummu opetti minua tekemään myös elämäni ensimmäiset, punaiset villasukat. Myös toinen mummoni tekee paljon käsitöitä ja muistan lapsuudesta, kuinka hänellä oli aina joku ihana värikäs neule kesken. Mummo tekee edelleen upeita jämälankasukkia ja kirjoneulelapasia ja sieltä olenkin varmaan saanut kipinän kirjoneule- ja jämälankatöihin.
Lapsuuden opettelujen jälkeen innostus käsitöihin on vain kasvanut kasvamistaan ja olen jatkanut käsityöharrastusta innokkaasti tähän päivään saakka. Välillä olen myynytkin käsitöitäni, mutta suurin osa aikuisiällä tehdyistä töistä on mennyt omien lasteni käyttöön. Omat villasukkani ja lapaset saan edelleen minua opettaneilta mummulta ja mummolta, koska tässä tapauksessa suutari on se, jolla ei ole kenkiä.
Nyt haluan viedä tämän rakkaan harrastukseni taas askeleen eteenpäin ja siksi Neulekahvilaa ollaan nyt perustamassa. Olen tosi innoissani tästä ja toivotan teidät kaikki muutkin lämpimästi tervetulleiksi mukaan! Tullaan tutuiksi, neulotaan paljon yhdessä ja tehdään Tampereelle maailman paras Neulekahvila!
<3: Anna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti