Mikä Neulekahvila?

Neulekahvila on yhden ihmisen unelmien summa, joka sellaisenaan on varsin tuore. Olen lähes koko ikäni haaveillut saavani tehdä töitä käsitöiden parissa ja eräänä kevättalvisena päivänä ajatus Neulekahvilasta vain putkahti esille. Koska olin juuri lopettamassa määräaikaista työsuhdetta, aloin ottaa selvää mahdollisuuksistani ryhtyä kahvilayrittäjäksi. Kun ensimmäinen askel oli otettu, eteenpäin oli helpompi mennä.

Neulekahvila on  kahvila niille, joille käsityöt ovat harrastus ja elämäntapa. Neulekahvilaan saat tulla kaikessa rauhassa neulomaan/kutomaan/tikkaamaan ja virkkaamaan kahvi- tee- tai vaikkapa mehukupposen äärellä. Jos käsityöhommat ei luonnistu, niin ei hätää - meille olet tervetullut myös lukemaan, piirtämään, kirjoittamaan, tapaamaan ystäviä ja ihan vaan herkuttelemaan. Ja jos tuntuu siltä, että puikot ei pysy kadessä omin avuin millään, mutta halua oppia olis, niin kyllä me järjestetään kurssejakin. Ja voi ihan sen kahvittelun lomassakin tulla nykäisemään hihasta ja kysyä neuvoja. Apua saa aina. Neulekahvila on siis hyvän olon, rennon fiiliksen ja kivan tekemisen paikka! Sinun tehtäväsi on viihtyä meillä, meidän tehtävämme on luoda parhaat mahdolliset puitteet viihtymiseen.

Kuka minä olen?

Olen alle kolmekymppinen vaimo ja kolmen lapsen äiti Pirkanmaan maaseudulta. Alunperin olen kotoisin Keski-Pohjanmaalta, mutta muuttanut Tampereelle jo alle kaksikymppisenä. Tänne peltojen keskelle maalle asetuimme keväällä 2015. Olen ammatiltani eläintenhoitaja ja aina haaveillut maalaiselämästä, johon kuuluu ne perinteiset punaiset tuvat ja osittainen omavaraisuus.

Käsitöitä olen harrastanut niin kauan kun muistan. Neulomaan minut opetti mummuni Maija, kun olin viisivuotias. Mummun kahdella sukkapuikolla ja vaaleanpunaisella langalla tein barbielle villatakin, josta tuli oikein käyttökelpoinen (jälkeenpäin ajatellen mummu tosin teki siitä varmaan suurimman osan). Mummu opetti minua tekemään myös elämäni ensimmäiset, punaiset villasukat. Myös toinen mummoni tekee paljon käsitöitä ja muistan lapsuudesta, kuinka hänellä oli aina joku ihana värikäs neule kesken. Mummo tekee edelleen upeita jämälankasukkia ja kirjoneulelapasia ja sieltä olenkin varmaan saanut kipinän kirjoneule- ja jämälankatöihin.

Lapsuuden opettelujen jälkeen innostus käsitöihin on vain kasvanut kasvamistaan ja olen jatkanut käsityöharrastusta innokkaasti tähän päivään saakka. Välillä olen myynytkin käsitöitäni, mutta suurin osa aikuisiällä tehdyistä töistä on mennyt omien lasteni käyttöön. Omat villasukkani ja lapaset saan edelleen minua opettaneilta mummulta ja mummolta, koska tässä tapauksessa suutari on se, jolla ei ole kenkiä.

Nyt haluan viedä tämän rakkaan harrastukseni taas askeleen eteenpäin ja siksi Neulekahvilaa ollaan nyt perustamassa. Olen tosi innoissani tästä ja toivotan teidät kaikki muutkin lämpimästi tervetulleiksi mukaan! Tullaan tutuiksi, neulotaan paljon yhdessä ja tehdään Tampereelle maailman paras Neulekahvila!

<3: Anna

Parhaat asiat tulee läheltä

Meille Neulekahvilassa on kamalan tärkeää, että mahdollisimman moni meidän myymistä käsityötuotteista tulee mahdollisimman läheltä. Ai miksi? No ihan vaan siksi, että lähituotanto on meidän mielestä kaikin puolin tosi jees!

Moni käsityöihminen on valtavan tarkka ja tietoinen lankojen materiaaleista, mutta vähän harvempi ihan tosissaan on perehtynyt siihen, missä sen langan tuottanut lanmmas tahi muu eläinyksilö on ihan oikeasti elänyt elämänsä. Eläinten olosuhteissa on ihan valtavasti eroja niin eri maiden välillä kuin ihan eri tilojenkin välillä. Lammasbisnes on Suomessa kasvava, mutta valtavan pieni ala joka kattaa vain murto-osan maamme maataloudesta. Siksi uskallankin väittää, että omat lampurimme ovat omalle alalleen omistautuneita ja varmasti lammastaan arvostavaa porukkaa.

Me halutaan, että kaikki käsityötuotteen tuotantoketjussa mukana olevat eläimet ja ihmiset voivat hyvin. Siksi yritämme olla tarkkana, että nämä kriteerit täyttyvät kun valitsemme meille myyntiin tulevia tuotteita. Vähemmän on enemmän tässä asiassa, sillä ostamalla pienempiä määriä laadukkaampia tuotteita, lisätään ympäristön hyvinvointia monin verroin.

Osa langoistamme ja muista villatuotteistamme tulee suoraan tuottajilta. Näissä tapauksissa käymme aina mahdollisuuksien mukaan itse tilalla katsomassa, mistä ostamamme villa tulee. Ammattini puolesta tunnistan hyvinvoivat eläimet ja niiden olosuhteiden laadun, joten voitte olla varmoja että eläimet voivat hyvin! Pyrimme saamaan myyntiin myös taljoja ja villaa ja jos onni suo, niin alamme myös järjestää kehruukursseja, jotta sinäkin voit kokeilla käsityön tekemistä alusta loppuun.

Nyt haastan sinut ilmiantamaan meille kaikki ihanimmat kotimaiset käsityötuotteet! Tarvitaanko valikoimiimme lanka, jonka vertaista ei olekaan? Saako jostain kotimaisia puikkoja, koukkuja tai silmukkamerkkejä, joita haluaisit muidenkin saavan käsiinsä? Ota yhteyttä meihin (neulekahvila (a) gmail.com), meitä kiinnostaa!

Pipo

Sain joku aika sitten aimo läjän Novitan jo tuotannosta postunutta Otava-lankaa, joka on 65% villaa ja 35% kierrätysvillaa, eli ihan 100% villalankaa! Olen tätä joskus kädentaitomessuilta haalinut ja se on ollut kyllä ihan lempparilanka, joka taipuu hyvin moneen. Väritkin on kivan elävät.

Väreistä minulla oli ollut ennestään jo kaikkia muita paitsi tätä vihreää, joka oikein huusi päästä pipoksi. Mulla oli selkeä visio siitä millaisen pipon itselleni teen ja innoissani tikuttelinkin sen parissa illassa valmiiksi, vaikka mies naureskelikin että mihin tarvitsen vielä yhden pipon.

Piposta tuli tosi kivan tuntuinen ja todellinen onesize, joka oli hyvännäköinen niin yksivuotiaalla kuin aikuisellakin. Itse en sitten kuitenkaan jotenkin pitänyt sitä itseni tyylisenä, joten pipon sai meidän neljä vuotta täyttävä tirppana, josta tulee pipo päässä mieleen ihan joku Muumilaakson asukki! Myös kohta kuusivuotiaalle esikoiselle aion tehdä samanlaisen eri värissä. Tytöillä on aika paljon pipoja, mutta tämä on niistä kyllä ylivoimaisesti onnistunein, sillä se on näyttänyt tosi kivalta kaikkien takkien ja haalereiden kanssa!

Tässäpä pipoon ohje, joka on kirjoitettu vähän epämääräinen, mutta kyllä sitä seuraamalla pitäisi pipo tulla! Koska pipo joustaa, se menee ainakin meidän perheessä niin yksi- kuin viisivuotiaallekin. Kuvan malli on nelivuotias. Lanka on siis Novitan Otavaa jota ei enää myydä, mutta mikä tahansa keskiverto sukkalangan paksuinen lanka lienee hyvä. 

Luo sukkapuikoille nro 3,5 tai 4 120 silmukkaa. Neulo suljettuna neuleena 2o 2n noin 10cm. Ota sitten käyttöön sukkapuikot nro 6 ja jatka niillä neuloen 1 o 1n. Vaihtokerroksella neulo aina 2o silmukat yhteen (eli 1o, 1n, 2o yhteen, 1n, 1o, 2n yhteen jne…). Silmukoita jää kerroksen jälkeen 90. Neulo paksummilla puikoilla pipo sopivan korkuiseksi. Tämä selviää parhaiten sovittamalla.

Jaa silmukat sitten tasan kahdelle pienemmälle puikolle eli 45 kummallekin. Käännä työ nurin ja aloita päättely: Neulo kahdelta puikolta yhtä aikaa, eli ota aina molemmilta puikoilta silmukat ja neulo ne yhteen. Edetessäsi päättele työ samalla ylivetäen, eli neulo molempien puikkojen ensimmäiset silmukat yhteen, sitten seuraavat ja tee ylivetokavennus. Toista tätä niin kauan että silmukat loppuvat. Vedä lanka viimeisen silmukan läpi, kiristä ja katkaise, mutta jätä se melko pitkäksi.

Ota sitten virkkuukoukku tai neula ja pujottele lanka päättelysilmukoita pitkin toiseen päähän ja kiristä kunnolla, niin että saat pipon yläreunan niin suppuun kuin mahdollista. Päättele lanka huolellisesti, ettei suppu lähde löystymään.

Ja ta-daa, pipo on valmis!

Saatan seuraavaa pipoa ottaessa ottaa vielä vähän havainnollistavia vaihekuvia, koska olen niin huono selittämään sanoin tekovaiheita. Itsehän en käytä koskaan neulessa ohjeita ja tästä syystä useattermit ovat minulta vähän hukassa. Olisi kuitenkin kiva kuulla jos joku saa tällä ohjeella ihan oikean valmiin pipon!

<3 Anna